Mitä ja miten Suomi oy oikein ohjaa omistustaan
Tuntuu hyvin merkilliselt tämä valtion omistusohjaus. Omistetaan jotakin 100%, omistetaan jotakin 10%, ollaan jossakin mukana, mutta missään ei oteta kantaa mistään, eikä mihinkään … niin että kannanotto olisi järkevästi ymmärrettävissä.
Globaalit kaivosyhtiöt pumppa maan tyhjäksi arvokkaista mineraaleista. Logistiikka, liikenne ja viestintä etenee ulkopuolisilla innovaatioilla. Perinteelinen teollisuus ja teknologia rapistuu kun ei kehitykselle ole selkeää suunnannäyttäjää. Metsäteollisuutta omistetaan mutta ei ohjata. Missään ei tehdä selvää strategiaa mitä oikein valtion omistusohjauksella tarkoitetaan ja mitä siltä halutaan.
Ne alueet jossa elinkeinopoliittisesti halutaan olla mukan ja omistetaan 100% yhtiö näissä täytyy olla selkeät pelisäännö mikä on tavoiteja kuinka se halutaan toteuttaa. Ei sitä kukaan muu tee kuin omistaja. Ne yhtiöt joissa olla 10 – 49% osuudella mukana omistajan ääni täytyy ”kuulua”. Kuinka ”kuultava” halutaan viestittä ja näyttä, mitä omistaja haluaa on kerrottava omistajan taholta avoimesti ja selvästi. Ruotsalaiset ovat aina olleet viisaita myös tässä asiassa. Poliitikkojen viestintätapa, ”sadassa sanassa ei yhtään kiinniotettavaa lausetta” on valtion omistusohjauksen viestinnässä unohdettava. Omistusta ohjaavan ministeri salkkua työnnetään sinne tänne, ota sinä en minä, mutta tuo kolmas ota sinä no minä otan mutta mitäs minun täytyy puhua busineksen ohjauksesta kun minä olen poliitikko.. jne..
Globaali maailman talous suorastaan kusettaa Suomi OY:tä ja putsaa maamme luonnon- ja energiavaroista tyhjäksi. Nyt on herättävä todellisuuteen ja lopetettava tämä omistamisen myyminen ja tyhmyyden tekeminen sekä tyhjien sanojen jauhaminen. Mitä me annamme lapsen lapsille perinnöksi mietikää sitä ! … tähän kirjoitukseen ei kirvoitanut ministerin ero, StoraEnson ohjaamattomus tai Talvivaaran tuhot, näiden typeryyksien laskut tulee jo meidän maksettaviksi, vaan tv:stä dokumentti .. minkä perinnön Sodankylän kunta jättää tulevalle sukupolvelle omilla elinkeinopoliitisilla päätöksillä. Kaivostoiminnassa jos missä tarvitaan voimakasta valtion ohjausta. Tätä on Sodankylän kuntakin pyytänyt valtiolta, mutta turhaan. Ministeritason selitteliöitä ja viittoilijoita löytyy, ei jämäkkä omistajaohjausta, Lapin kairaan kun on valkoisen puhtaat keväthanget, siinä kaikki. Arvokkat luonnon mineraalit ajautuvat maailman talouteen, sotkettu ja siivoton luonto jää muistoksi valtion omistusohjauksesta tulevalle sukupolvelle.