3. Progressiivinen varallisuus vero, ei ole asperiinia kansantalouteen vaan pysyvä lääkitys.
Progressiivinen varallisuus vero, ei ole asperiinia kansantalouteen, vaan se on pysyvä lääkitys, jolla hyvinvointi ja valtiokehitys pidetään yllä. Progressiivinen varallisuus vero on mahdollinen vain silloin kun siihen on riittävän demokraattinen kansallinen halu ja tahto. Kun suomea sodan jälkeen rakennettiin isänmaallisuus ja pääoma hyväksyivät tämän progressiivisen tulonjaonmallin eli ylimmässä tuloluokassa omistamisenvero, pääomavero, perintövero, kiinteistövero olivat, poliittisesti sovittu, riittävälle tasolle palvelemaan yhteiskunnan rakentamista.
Viisaalla veromallilla ja yhteisellä sitoutumisella tulevaisuuden rakentamiseen haluttiin kertoa hyvinvointiyhteiskunnalle että ”veronmaksu on iloinen asia”. Tiedostaen että hetkellinen hyvinvoinnin luominen ei ole temppu eikä mikään, mutta inhimillisen ja ihmisarvoa kunnioittavan hyvinvoinnin ylläpitäminen on taitolaji jossa vain viisas ja sivistynyt kansakunta pärjää.
Kun kuuntelee tämän päivän Suomi oy:n finanssi talouspolitiikan herää väkisin kysymys missä on se ”viisaus”. Ymmärtääkseni halpa lainaraha vaatii aina vahvan omistajaomaisuuden taakseen. Samoin työn verotus on oltava tasolla joka motivoi rakentamaan yhtenäistä yhteiskuntaa. Aikoinaan kansakunnan rakentamisella oli selvä yhteinen tavoite ja tahto, jossa markkinatalous ja valtiontalous omilla ”työkaluillaan” tasapainottivat toistensa ongelmia. Protektionismi oli yksi niistä tuotannon ylläpitämisen ja kannattavuuden työkaluista joita valtiot käyttivät valuutta-arvon lisäksi. Vasta sen jälkeen, viime vuosisadan lopulla, kun ”raha” kansainvälistyi ja protektionismi ajautui kriisiin, alkoivat finanssimaailman ongelmat, jatkuu ….
Veikko Hämäläisen blogi