(Kirjoitus julkaistu Imatralaisessa 5.12.2012)
Oli mielenkiintoinen katsella näitä ajatuksia mihin tulisi sijoitta ”Imatran tori”, eli ei mihinkään !
Olisiko nyt oikea hetki tehdä päätös tälle ”toriturinalle”.
Tehdään Imatran sisätori joka on vähemmän kuin kauppahalli mutta enemmän kuin kesätori ja päätöksen jälkeen keskittyä ”isoihin asioihin”. Esim. miltä Imatra tulee näyttämään kuntaliitosten jälkeen tai kuinka meidän tulee evästää seitsemän E-karjalan kansanedustajaa jotta Itäsuomen talouselämän tärkein projekti ”kaksoiraide Imatra – Luumäki” toteutuu. Vastaavasti Varsinaisessa suomessa maakunnan isojen hankkeiden läpi vientiin riittää yksi ministeri mutta riittääkö meiltä seitsemän kansanedustajan ”joukkue” raideprojektin toteuttajaksi, jää nähtäväksi.
Enne nuijan kopautusta, toripäättäjien on suunnattava katse niille paikkakunnille joissa on yhteisesti ratkaistu ja toteutettu toimiva torielämä jo vuosia … vuosikymmeniä sitten.
Tori Imatrankosken kävelykadulle ?
Tässä tapauksessa kannatta ottaa ryhti suoraksi, realismi esiin ja lyhyt ”historia”, keskustelupöydälle, enne lopullista päätöstä. Mielestäni Imatrankosken kävelykatu on tehty ja suunniteltu aivan muuhun tarkoitukseen kun ”toriksi”. Kävelykatu ja tämän ympäristö on suunnattu liike-elämälle jossa on monipuolinen tarjonta kaikesta mitä ihminen päivittäisessä arjessa ja juhlassa tarvitsee. Ainut ihmetys on Alkon puuttuminen. No, Imatralainen ei tätä ihmettele mutta satunnainen matkailija sekä BB huumasta innostunut turisti kylläkin. Kaikki kaupungin alueelle sijoittuvat ostoskeskukset on varustettu perusihmisen viikonloppu ja itäturistin ostohalut huomioiden.
Erikoisliikkeiden ”katu” ja ”Imatran tori” puuttuvat.
Totuus tälle Imatralaiselle torinäkemykselle ja sen ratkaisemattomaksi julistetulle lopputulokselle on jossakin menneisyydessä. Nyt tämä erilaisia näkökantoja pursuava torikauppa purkautuu yksittäisin tapahtumin eri kauppakeskusten ulkopuolella sijaitsevissa pienissä myyntikojuissa. Eli ”torimenneisyys” elää yhä niissä syvissä juoksuhaudoissa josta on erittäin hankala nousta tähän yhteiseen sosiaalisen median arkipäivään. Totuus on, ettei toritoiminta perustu miljoona businekseen ja ahneeseen voitontavoitteluun vaan sosiaaliseen keskusteluun sekä tuoreen käyttötavaran ja ”tasku eurojen” keskenäiseen kanssakäymiseen.
Väkisin toria ei voi perustaa.
Torielämässä kuuluu ja näkyy paikkakunnan kulttuuri ja identiteetti. Toritoiminnan henki ja elämä kuvaa kaupungin asukkaiden yhteistä sielua, niin on Kuopiossa … Savonlinnassa jne.. eli ne edustavat kulttuuria näissä eläville ”immeisille”.
Torilla täytyy olla oma tuotemerkki eli brändi, status, henki jonka historian saatossa ovat, niin myytävät tuotteet, persoonalliset myyjät, helppoheikit, maakuntien ”torislangit” ja torilla viihtyvät sekä siellä piipahtavat, asiakkaat yhdessä luoneet.
Missä on Imatran ”toribrändi” ?.
Lähidemokratian on nyt toimittava ennen ratkaisevaa päätöstä oikeasta toripaikasta Imatralle. Täällä ei voi olla kuin yksi Imatran tori … Onko nyt aika yhteiselle torille? Onko nyt Vuoksenniskan hetki luoda Imatran vihertori , ”sisä- ja ulkotori”? Onko nyt asia ”kypsä” ja paikka yhteiselle toiminnalle mahdollinen. Onko paikka Vuoksenniskan keskusta ?
Niin mitkä ovat niitä isoja – asioita … no jaa.. riippuu paikasta ja ajasta … missä seisot ja mitä haluat katsoa.
”Imatratori” ei kävelykadulle vaan Vuoksenniskalle….
Päättäjien on nyt katsottava niistä paikkakunnista mallia joissa yhteisesti on ratkaistu ja toteutettu toimiva torielämä jo vuosikymmeniä sitten.
Tori Imatrankosken kävelykadulle ? Mielestäni Imatrankosken kävelykatu on tehty ja suunniteltu aivan muuhun tarkoitukseen kun ”toriksi”.
Kävelykatu ja tämän ympäristö on suunniteltu liike-elämälle jossa on monipuolinen tarjonta kaikesta mitä ihminen päivittäisessä arjessa ja juhlassa tarvitsee. Ainut, jos matkailijoita ajattelee, niin Alko täältä puuttuu.
Kaikki kaupungin ostoskeskukset on varustettu perusihmisen viikonloppu ja itäturistin ostohalut huomioiden.
Erikoisliikkeiden ”katu” ja ”Imatran tori” puuttuvat. Totuus tälle Imatralaiselle torinäkemykselle ja sen ratkaisemattomaksi julistetulle lopputulokselle on jossakin menneisyydessä.
Nyt tämä erilaisia näkökantoja pursuava torikauppa purkautuu yksittäisin tapahtumin eri kauppakeskusten ulkopuolella sijaitsevissa pienissä myyntikojuissa.
Torin toiminta ei perustu miljoona businekseen ja ahneeseen voitontavoitteluun vaan sosiaaliseen keskusteluun sekä tuoreen käyttötavaran ja ”taskueurojen” keskenäiseen kanssakäymiseen.
Torielämässä kuuluu ja näkyy paikkakunnan kulttuuriin ja identiteettiin. Toritoiminnan henki ja elämä kuvaa kaupungin asukkaiden yhteistä sielua niin Kuopiossa … Savonlinnassa jne.. ne ovat brändejä. Väkisin toria ei voi perustaa. Torilla täytyy olla oma brändi, henki jonka historian saatossa ovat myytävät tuotteet, persoonalliset myyjät, helppoheikit sekä asiakkaat yhdessä luoneet. Missä on Imatran ”toribrändi” ?.Lähidemokratian on nyt toimittava ennen ratkaisevaa päätöstä oikeasta toripaikasta. Imatralle ei voi olla kuin yksi Imatran tori … Onko nyt aika yhteiselle torille ”kypsä” ? Onko nyt Vuoksenniskan hetki luoda Imatran vihertori, ”sisä- ja ulkotori”. … Onko nyt ”biffi” ja paikka yhteiselle toiminnalle olemassa. Paikka on Vuoksenniskan keskusta vai onko ?
Kuka helveltin Hämäläinen?
On tullut useampaan kertaan kysymys: kuka, mikä, ”helvetin Hämäläinen”?
Veikko Johannes Hämäläinen, on työtä arvostava omalla palkallaan elävä Suomen kansalainen.
– Tämän päivän ”henkilökodissa” sitoutumaton SDP:läinen.
”Luoja on luonut ihmiselle järjen viisautta varten, käyttäkäämme yhteistä viisautta järkevästi”.
On olemassa myös välttämättömyys.
On oltava työnantajia, jotta voi olla työntekijöitä.
Imatralla ja Imatralta toimiva innovatiivinen, menestyvä työnantaja, tarvitsee hyvin koulutettua, ammattitaitoista ja oikean työmoraalin omaavaa henkilökuntaa, nyt ja tulevaisuudessa.
Kansainvälistymisen lisääntyessä työn ja ammattitaidon vaatimukset kasvavat entisestään.
Hyvälle ja menestyvälle yrittäjälle, oikean työmoraalin omaava, hyvä ”ammattilainen” ei ole koskaan liian kallis!
– Vai onko kallis?
– Mistä syystä?
– Mikä mättää?
Työtä tarvitaan ja on tarjolla.
Elämme mahdottomuuksien ja mahdollisuuksien alueella suurvallan ”rajalla”.
– Venäjä 140 milj. ja juuri saatu WTO:n jäsenyys.
– EU 500 milj.
– Suomi 5 milj. ja Pietari 4 milj.
– Imatra 0,028 milj. asukasta.
Toimivat organisaatiot ja oikeat ammattilaiset, oikeissa tehtävissä, on menestymisen edellytys kaikessa kilpailussa, olkoonkin toimiala tai suorituksen laji mikä tahansa.
Käyttäkäämme alueen ja ”rajan” mahdollisuudet oikein hyväksemme!
– Onko meillä mahdollisuuksia, jos on, niin minkälaisia?
Historia kertoo, jostain se ”raha” itäsuomen rakentamiselle tuli 1900-luvun alussakin, mistä?