helmikuu 2014

Hallituksen toiminnan laki turvaa, lautakuntien toiminta voidaan lopetta, kyläyhteisöt ja lähidemokratia lähemmäksi K-valtuustoa, kunnallisjärjestöjen toiminta posi päätöksistä
(Lähetetty Uutisvuoksen, Imatralaiseen ei julkaisua, miksi ei en osaa sanoa. Liian pitkä?. Mielenkiinnoton?. Huono aihe?. Kummastakaan ei vastausta miksi…
Kun on istunut vuosia luottamushenkilönä työmarkkinoiden neuvottelupöydässä ja nyt vuoden luottamushenkilönä kunnallisessa politiikassa niin väistämättä on herännyt monta kysymystä jotka liittyvät sanoihin avoimuus, luottamus, rehellisyys.
Luottamus sanalla tuntuu olevan aivan erilainen käsite ja tulkinta työmaailmassa kuin yhteiskunnallisessa politiikassa.
Henkilön sanaan luottaminen, johon monesti liittyy lause ”asia on sovittu”, tuntuu olevan hyvin vastenmielinen sopimisen osoitustapa kunnallisessa politiikassa, rehellisyydestä ja avoimuudesta puhumattakaan.
Poliitikko on huono joukkueelle pelaaja silloin kun hän ei ole ”teho pisteiden” saajana.

Tällöin halutaan puuhastella ”nipeliasioilla” ja pikkunäppärällä valtapelillä, jossa henkilökohtainen julkisuus on tärkeämpi joukkueen voitto.

Yhteisöllisesti vakavissa ja merkittävissä asioissa sallitaan, jopa toivotaan, jonkun tekevän suuren määrän turhaa työtä ja jonkun nauttivan siitä, että loppumetreillä oligopoli vallalla pystytään ”tekijät” nöyryyttämään ja osoittamaan missä se ”kaappi seisoo”.
Hyvän esimerkkinä on kaupungin ”asiantuntijalautakuntien” ja hallituksen välinen työskentely jossa lautakuntia kannustetaan ja nöyryytetään. Kannatta oikeasti miettiä paljonko vuosittain tehdään tällaista turhaa ja epäoleellista, tarkoitushakuista, epäluotettavalta ”tuoksuvaa” työtä kuntapolitiikassa, hallituksen itsekkäällä oligopoli strategialla, miettimättä veronmaksajalle tulevaa laskua.
Kaupungilla on yhteisesti hyväksytty johtamissäännöstö joka koskee niin virkahenkilöitä kuin poliitikkoja. Kuinka päätöksiä tehtäessä johtamissääntöä noudatetaan, on olennainen osa luotettavaa kunnallista demokratiaa. Huomioiden, että mitkään ihmisen laatimat säännöt tai lait eivät ole aukottomia jatkuvassa ympäristö muutoksessa, eikä päätöksien tekemisessä voi unohtaa miltä asiat todellisuudessa kuntalaisten silmissä näyttävät.
Kaupungin käyttöönottama tilaaja tuottajamallin toiminta on tiedon, taidon ja tahdon kysymys. Malli toimii, jos se luottamuksellisella yhteistyöllä halutaan laittaa toimimaan, muistaen, että luottamuksen rakentaminen kestää vuosia mutta sen romuttaminen vie vai ”hetken”. Hyvä mallin toimivuus on pitkälti virkahenkilöiden, poliitikkojen ja oikeiden asiantuntijoiden yhteisen viisauden kysymys, jossa kaikkien on ymmärrettävä tarkoitus ja yhteiset tavoitteet. Menettelytavat tavoitteiden saavuttamiselle voivat poiketa toisistaan, mutta jos johtamisjärjestelmässä jatkuvasti täytyy ”hiippaili” harmaalla alueella ja toistaa ”lakia ja säännöksiä” ei ole rikottu eikä ”doppinkiä” käytetty päätöksiä tehtäessä… niin jossakin on mätää.Kaupungin hallitus on liian usein päätöksissään marssinut lautakuntien yli jopa edestakaisin, teettäen lautakunnalle ”sitä” turhaa työtä niin tietoisesti kuin tietämättään haluten vain osoittaa päätöksillään kuka ohjaa ja ketä.
Tapauksia on useita. Yksi esimerkki on terveydenhoidon asumis- ja tukipalveluiden hankinta 2013. Ko. kilpailutus tuotiin nähtäväksi ja esitys päätettäväksi täysin ohi terveyden ja hyvinvoinnin lautakunnan, kaupungin hallituksen kautta, valtuustolle hyväksyttäväksi, sanomalla että näin voidaan sääntöjä rikkomatta menetellä. Sama koskee muitakin ”asiantuntijalautakuntia” joista viimeisin esimerkki on Savikannan koulu, jossa tunteet ja faktat tuntuvat leijuvan jossakin ”pilvipalvelimessa” ja oppimisen perustarkoitus näyttää jäävän aivan sivuseikaksi seinien sijasta.
Valtuustosalissa istuessani herää kysymys missä ovat ne yhteisesti muodostetut ”asiantuntijalautakunnat” tai tarvitaanko tämän päivän hallinnossa lautakuntia ollenkaan. Kannatta miettiä jopa kaksikin kertaa lautakuntien tarkoitusta, lautakunnat eivät ole kunnallishallinnossa pakollisia, mutta ei niiden tehtävänä voi olla pelkkä haukkumisia keräävä ”kustannuserä” kaupungin tekemisissä. Toisaalta, mikäli jatkossa lautakuntiin halutaan kaupungin tulevaisuudesta kiinnostuneita ”ajattelevia” henkilöitä, joilla on asioihin ja toimintaan jotain annattavaakin, kannatta lautakuntien työtä myös arvostaa. Toki ainahan on mahdollisuus, mikäli lautakuntien työt, selvitykset, esitykset ja päätökset osoittautuvat hallitukselle kovinkin kiusalliseksi, lopetetaan lautakunnat … vaikkapa säästö syistä.
Ei virkahenkilö, mutta ei myöskään luottamushenkilö ole järjetön, ”ei lautakuntaa lautakunnan vuoksi” mutta kuinka jatkossa luottamushenkilö voi valvoa kaupungin ”osakeyhtiöitä” veronmaksajan eduksi sopii miettiä ?